Pentueet ja kasvatus - Litters and breeding

Kasvattaminen ei ole niin helppoa, kuin luulisi. Narttukoiran omistaminen tuo helposti ajatuksen, josta se sitten kaikki lähtee. Näin kävi minullakin. Pentueen kasvatus on uskomaton kokemus, kun kaikki menee hyvin. Rahan lisäksi tarvitaan tilaa pentujen kasvamiseen rauhallisessa ympäristössä. Kasvava lauma hallitsee taloutta ja kaikki hoitotoimet, leikit ja pentueen kanssa eläminen ottaa elämästä huiman osan, jos se sitä rikastaakin.

Vastuu pennuista on ikuisuuskysymys. Hyvä kasvattaja jakaa aikaansa vielä vuosien kuluttua- jopa kasvatin kuoleman jälkeenkin. Vastuu on sinälläänkin suuri, ettei kasvatuksen välityksellä tieten tahtoen siirrä sairauksia tai huonoja ominaisuuksia. Elävä olento tarjoaa uutta tutkimista jatkuvasti eikä koira-asioissa pääse koskaan täysinoppineeksi, olipa yhteiselo miten pitkä tahansa. Kasvattajalla tulee olla halua ja aikaa etsiä tietoja kasvattamastaan rodusta, sen ruokinnasta ja hoidosta sekä lukemattomista muista asioista. Tiedon etsiminen ja sen välittäminen on jokaisen kasvattajan ja koiranomistajan kunnia-asia, arkipäivän rehellisyyttä.

Kasvattaja aina välittää uudelle pennunomistajalle omaa koirakulttuuriaan. Kasvattajan etuoikeus on välittää tietoa ostajalle. Suurin asia on se, että kasvattajan puoleen voi aina kääntyä; apua pitää tulla isompiin ja pienempiin murheisiin parhaimmillaan aina siihen saakka, kun koira siirtyy sateenkaarisillalle. Nykyaikana on paljon tietoa saatavilla kun vain tietää, mistä ja miten etsiä ja sen ääreen on hyvä opastaa jokainen koiranomistaja.

Päämääräni kasvatustyössä on tuottaa koiria, jotka ovat terveitä, näyttävät malinoisilta ja joilla on hyvä asenne työskentelyyn. Omistan mielummin hieman "rumemman" koiran joka elää 16- vuotiaaksi ja joka omaa ainakin kohtuulliset työominaisuudet kuin Maailmanvoittajan, jonka hermot eivät kestä omaa varjoaan.
Koira siunattuna täydellisellä viettien tasapainolla, luonteella ja työkyvyllä ei ole minkään arvoinen jos se siirtyy eläkkeelle kolmevuotiaana selkävaivojen takia, on elinikäisellä lääkityksellä epileptisten kohtausten vuoksi tai sokeutuu viisivuotiaana kaihista. Mitään virkaa ei myöskään ole koiralla, joka elää 18- vuotiaaksi sairastamatta päivääkään mutta puree ketä tahansa viittä metriä lähemmäs tulevaa vierasta tai pelkää omaa varjoaan.
Eniwei, rautahermot ja Maailmanvoittaja-titteli samassa paketissa: äärimmäinen tavoitteeni.

Vaikka jokaisella kasvattajalla, jokaisen pentueen kohdalla, on ajatus tuottaa ideaalikoiria, voi jokaisen pentueen kohdalla olla eri "fokus". Yksi pentue saattaa tähdätä rakenteellisten heikkouksien korjaamiseen, toinen puolustusvietin kasvattamiseen ja kolmas syvään puruotteeseen. Vakiona pitää kuitenkin mielestäni olla terveys, työskentelyominaisuudet, tasapainoinen luonne sekä malinoisin ulkonäkö. Sattuma lienee sitten se suurin tekijä, mitä mistäkin tulee. Luontoa kun ihmisen on paha mennä muokkaamaan.

Vuosien kuluessa olen oppinut paljon ja saanut arvokasta tietoa kokeneemmilta kasvattajilta ja harrastajilta. Kiitos Satu Siikilä, Bart Beusekom, Taru Lukkarinen, Mirjam Numminen, Alberto Do-Carmo, Jussi Leinonen, Ari Koskelma ja lukemattomat muut tässä mainitsemattomat. Kasvatustyöni on ollut ja pysyy pienimuotoisena, pyrkien geenipoolin laajanapitämiseen, rotumääritelmän mukaisen malinoisin etsintään sekä perinnöllisten sairauksien välttämiseen. Pyrin -näin alkuun- tuottamaan rodunomaisia keskivertokoiria, äärimmäisyyksiä välttäen.